Windsor. Paason talon edusta.
(Rauhatuomari Höllönen, Laihanen ja pastori Hugh Evans tulevat.)
HÖLLÖNEN. Ei, pastori Hugh, minua ette saa taipumaan, — tästä tulee tähtikamari-asia;[1] vaikka olisi hän kaksikymmentä kertaa sir John Falstaff, niin tietäköön, etten ole mikään narri minä, Robert Höllönen, esquire.
LAIHANEN. Glosterin kreivikunnan rauhatuomari ja coram.[2]
HÖLLÖNEN. Niin, serkku Laihanen, ja custalorum.
LAIHANEN. Niin, ja ratolorum lisäksi; ja syntyään aatelismies, ja kirjoittaa nimensä perään armigero; joka reverssiin, vulmahtiin, kuittiin ja velkaseteliin armigero.
HÖLLÖNEN. Niin kyllä, niin teemmekin, ja olemme aina niin tehneet viimeiset kolmisensataa vuotta.
LAIHANEN. Kaikki ennen häntä, etenevää polvea, ovat niin tehneet; ja kaikki hänen jälkeensä tulevat, takenevaa polvea, tekevät kai samaten; he voivat panna puoli tusinaa eläviä virkapukunsa kilpeen.
HÖLLÖNEN. Se on vanha virkapuku.
EVANS. Ne elävä sopi hyväst vanha virkapukku, ne käyvä siin hyväst; se eläv se o ihmise perä, ja se merkitte rakkautt.
HÖLLÖNEN. Ei ne ole sellaisia pikkukoukoja, vaan vanhoja karhuja.