FALSTAFF. Kyllä sen teen.
R. REIPAS. No niin, teette sen siis! Ja, nähkääs, hän voi tulla ja mennä ja kulkea teidän molempien väliä; ja joka tapauksessa tulee teillä olla tunnussana, että tiedätte toistenne ajatukset ja ettei poika niistä saa vihiä, sillä ei ole hyvä, että lapset saavat tietää mistään pahuudesta; vanhemmat ihmiset, nähkääs, ovat hienon-varovaiset, niinkuin sanotaan, ja tuntevat maailman.
FALSTAFF. Hyvästi! Puhu puolestani kummallekin. Tuossa on kukkaroni; jään sittekin sinulle velkaan. — Poika, mene tämän rouvan kanssa.
(Rouva Reipas ja Roopetti menevät.)
Nämä uutiset panevat pääni pyörälle.
PISTOOLI.
Tuo lutka Cupidon on postilaiva. —
Purjeita lisää! Jälkeen! Ylös suojus!
Lauk! Mun on saalis, tai sen vieköön meri!
(Menee.)
FALSTAFF. Mitä meinaat, vanha Hannu? Onnea matkaan! Panen vastedes enemmän arvoa vanhaan ruhoosi, kuin tähän saakka. Vieläkö sinuakin vilkistellään! Sinäkö, joka olet niin paljon rahaa menettänyt, sinäkö rupeat nyt voittajaksi? Hyvä ruho, kiitos sulle? Sanokoot vain, että se on jykevää tekoa; kunhan se vain on hyvin tehty, vähät muusta.
(Bardolph tulee.)
BARDOLPH. Sir John, tuolla alhaalla on eräs herra Ojanen, joka mielellään tahtoisi teitä puhutella ja tutustella kanssanne; ja lähettää teidän armollenne vähän sektiä aamujuomaksi.[14]
FALSTAFF. Ojanenko hänen nimensä?
BARDOLPH. Niin, herra.
FALSTAFF. Kutsu hänet sisään. (Bardolph menee.) Terve-tulleet ovat sellaiset ojaset, joista tämmöistä juomaa vyöryy. — Ahaa, rouva Virta ja rouva Paaso, nytkös olette verkossani? Eteenpäin mars! Hurraa!