FALSTAFF. Voisit yhtä hyvin sanoa, että rakastan kulkea kilstupateitä, joka minulle on yhtä vastenmielistä kuin kalkkiuunin savu.
R. VIRTA. No, taivas tietää, kuinka suuresti teitä rakastan, ja kerran saatte sen vielä kokea.
FALSTAFF. Pysy yhä siinä mielessä; minä koetan sen ansaita.
R. VIRTA. Ah, minun täytyy sanoa, että sen te jo ansaitsette; muuten en voisi siinä mielessä pysyä.
ROOPETTI (ulkoa). Rouva Virta, rouva Virta, täällä on rouva Paaso oven takana ja uhkuu ja puhkuu ja on hurjan näköinen ja tahtoo heti teitä puhutella.
FALSTAFF. Hän ei saa minua nähdä; menen piiloon tuonne seinä verhon taa.
R. VIRTA. Niin oikein, menkää; hän se on oikea kielikello.
(Falstaff piiloutuu.)
(Rouva Paaso ja Roopetti palajavat.)
No, mikä nyt on? Mikä hätänä?
R. PAASO. Oi, rouva Virta, mitä olette tehnyt? Olette häväisty, olette hukassa, olette ijankaikkisesti kadotettu!