R. VIRTA. Ensin sanon palvelijoilleni, miten heidän tulee menetellä kopan kanssa. Menkää te sill'aikaa ylisille, minä tulen heti ja tuon hänelle pääliinan.
(Menee.)
R. PAASO. Hirteen koko ruokoton konna! Me emme voi kyllin pahasti häntä pidellä. Hirteen koko ruokoton konna! Me emme voi kyllin pahasti häntä pidellä.
Näin tehdessämme osotamme vainen,
Ett' arvokas on iloinenkin nainen.
Sijansa leikki, kun on kädet kuivat;
Mut muista: tyyness' isot kalat uivat.
(Menee.)
(Rouva Virta tulee kahden palvelijan kanssa.)
R. VIRTA. Tuossa, miehet, ottakaa taas tuo koppa olallenne; herra tulee kohta kotiin; jos hän käskee teitä laskemaan sen maahan, niin totelkaa. Nopeat liikkeet!
(Menee.)
1. PALVELIJA. No, käydään kiinni.
2. PALVELIJA. Taivas varjelkoon, ettei se taas ole täynnä ritaria!
1. PALVELIJA. Sitä en luule: ennemmin kantaisin saman verran lyijyä.
(Virta, Paaso, Höllönen, Cajus ja sir Hugh Evans tulevat.)
VIRTA. Mutta jos se havaitaan todeksi, herra Paaso, niin millä hyvitätte sen, että olen narrinanne ollut? — Maahan koppa, te konnat! — Kutsukoon joku tänne vaimoni. — Kultalintu kopassa! — Oo, te konnat ja parittajat! Tässä on puolue, joukkokunta, salaseura, kapinaliitto minua vastassa. Nyt joutuu itse perkele häpeään. — Tänne, vaimo, kuuletkos! — Esiin, esiin sieltä! — Katsotaanpas mitä aimo vaatteita sinä lähetät pesuun!