PISTOOLI.
Häh, vuorikollo! — Sir John, herrani,
Ma vaadin taisteluun tuon tinamiekan. —
Sun kieltosana kurkkuusi Kieltosana! —
Sa sakka, vaahto, sinä valehtelet!
LAIHANEN. Kautta näiden hansikkain, sitten se oli tuo tuossa.
NYM. Kuulkaa neuvoa ja älkää häiritkö hyvää humööriä. Minä sanon: satimeen menette, jos aiotte hirteishumööriänne minuun purkaa; se on sen asian valtti.
LAIHANEN. Kautta tämän hatun, sitten se oli tuo punanaama tuossa; sillä vaikka en voi muistaa mitä tein, kun olitte minut humalaan juottaneet, niin en minä sentään ole vallan kokonaan aasi.
FALSTAFF. Mitä sanot siihen, sinä punapoika John?
BARDOLPH. Niin, mitä minuun tulee, niin sanon, että tuo herra on juonut kaikki viisi vaistoaan.
EVANS. Viis aistias, te kai meinasin sanno. Hyi, sit tietämättömyytt!
BARDOLPH. Ja kun hän oli puhutellut herra Puteliusta, oli hän, niinkuin sanotaan, pankrotti mies, ja hänen ajatusmeininkinsä karkasi pois kakkuloistaan.
LAIHANEN. Niin, latinaa te silloinkin puhuitte, vaan sama se; tämän kepposen jälkeen en eläissäni enää koskaan juo itseäni juovuksiin, paitse kunniallisessa, sivistyneessä ja jumalisessa seurassa. Jos juopua pitää, niin juovun semmoisten parissa, jotka Jumalaa pelkäävät, enkä tuollaisten juoppotrankkien seurassa.
EVANS. Hurskas sielu, niin tott ku Jumal elä!