FALSTAFF. Niin, hyvä isäntä, olihan siellä vanha lihava eukko vastikään luonani, mutta hän on jo tiessään.
SIMPPELI. Luvalla kysyen, armollinen herra, eikö se ollut se Brentfordin viisas eukko?
FALSTAFF. Oli kuin olikin, sinä raakunkuori. Mitä sinä hänestä tahdot?
SIMPPELI. Isäntäni, hyvä herra, herra Laihanen, lähetti minut hänen peräänsä, kun näki hänen kulkevan kadun poikitse, kysymään, hyvä herra, onko eräällä Nym nimisellä miehellä, joka häneltä vitjat peijasi, ne vitjat, vai eikö.
FALSTAFF. Puhuin juuri hänen kanssaan siitä.
SIMPPELI. Ja, luvalla kysyen, mitä sanoi hän?
FALSTAFF. Niin, hän sanoi, että ihan sama mies, joka herra Laihaselta peijasi hänen vitjansa, petkutti ne häneltä.
SIMPPELI. Voi, jos olisin saanut sitä eukkoa itseä puhutella! Olisi minulla ollut muutakin häneltä kysyttävää isäntäni puolesta.
FALSTAFF. Mitä sitten? Sano pois.
ISÄNTÄ. Niin, anna tulla; joutuun!