VIIDES NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Philippin kenttä.
(Antonius ja Octavius sotajoukkoineen tulevat.)
OCTAVIUS.
Nyt toiveemme on täyttynyt, Antonius:
Vihollinen ei tule alas, sanoit,
Vaan pysyy vuorill' ylähällä tuolla.
Ei käynyt niin; sen joukot saapuu, vaatein
Philippin luona meitä taisteluun;
He ennen vastaavat kuin kysytäänkään.
ANTONIUS.
Pah! minä heidän aatoksensa tunnen
Ja tiedän tuohon syyn: he mielellään nyt
Toisaanne marssis; pelvon pöyhkeydellä
Tuolt' alas astuvat he, luullen, että
Meit' uskomaan saa muoto heidät uljaiks.
Mut eipäs niin.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Aseihin, päälliköt!
Vihollinen jo uhkeana saapuu,
Veristä sotalippuansa nostain.
Jotakin tehtävä on viipymättä.
ANTONIUS.
Octavius, vie vastaan joukkos vitkaan.
Vasenta sotakentän puolta kulje.
OCTAVIUS.
Ei, oikeata; vasent' astu itse.