OCTAVIUS.
Sen toivon.
En Bruton miekan uhriks syntynytkään.
BRUTUS.
Vaikk' oisit sukus suurin mies, et voisi
Jalompaa surmaa saada, nuorukainen.
CASSIUS.
Kurikas vesa, tuot' ei ansaitse hän,
Se juomarin ja rentun seuralainen.
ANTONIUS.
Se vanha Cassius!
OCTAVIUS.
Tule pois, Antonius!
Teit' ilkumme, te konnat, vasten naamaa!
Kentälle otteluun, jos uskallatte!
Jos ette nyt, niin toiste, milloin maittaa.
(Antonius ja Octavius sotajoukkoineen lähtevät.)
CASSIUS.
Soi, tuuli! Paisu, aalto! Keinu, venhe!
Nyt myrsky vallall' on, ja kaikki kaupan!
BRUTUS.
Lucilius, hoi! Mua kuule!
LUCILIUS.
Mitä, herra?
(Brutus ja Lucilius haastelevat keskenänsä syrjässä.)