(Kuolee.)
(Miekankalsketta. Messala palajaa ja hänen seurassaan
Brutus, nuori Cato, Strato, Volumnius ja Lucilius.)
BRUTUS.
Messala, missä, miss' on ruumis?
MESSALA.
Tuossa:
Titinius sen vieress' itkee.
BRUTUS.
Ilmaan
Titinion kasvot katsoo.
CATO.
Kuollut on hän!
BRUTUS.
Oi, Julius Caesar, voimaa sull' on vielä.
Sun henkes mailla käy ja miekkamme
Omihin meidän rintoihimme kääntää.
(Helisevää miekankalsketta.)
CATO.
Titinius urhokas! Oi, katsokaa,
Kuink' on hän seppelöinyt Cassion ruumiin!
BRUTUS.
Kaht' onko mointa roomalaista nähty?
Hyvästi, viimeinen sa roomalainen!
Ei koskaan Rooma synnytä sun laistas. —
On tuolle kuollehelle kyynelvelka
Isompi mulla, kuin nyt maksaa saatan.
Mut tulee sekin aika, tulee, Cassius!
Pois siis, ja Thassoon ruumis laittakaa
Leirissä ei saa peijaisia viettää,
Se meitä lannistais. — Lucilius, tule,
Ja sinä, nuori Cato! Taisteluun nyt'
Flavius ja Labeo, liikkehelle joukot!
On kolme kello; päivää vielä on;
Nyt onnen uhall' uuteen taistohon!