1 SOTAMIES. Nyt antau, taikka kuole!
LUCILIUS.
Kuollakseni
Vaan antaun. Tuon saat, jos mun tapat oiti.
(Tarjoo rahaa.)
Nyt tapa Brutus, niin saat kunnian
Sa hänen surmastaan.
1 SOTAMIES.
Sit' ei saa tehdä.
Mik' oiva vanki!
2 SOTAMIES.
Syrjään! Tiedon saakoon
Antonius, että vangittu on Brutus.
1 SOTAMIES.
Sen hälle sanon. — Tuoss' on päällikkömme.
(Antonius tulee.)
Vangittu, herra, vangittu on Brutus.
ANTONIUS.
Miss' on hän?
LUCILIUS.
Turvassa, Antonius.
Brutolla turvaa kyll' on. Usko pois:
Ei elävältä jalo Brutus koskaan
Viholliselleen antau. Taivaan vallat
Häpeän moisen hältä torjukoot!
Miss' onkaan, elossa tai kuollehena,
Hän ain' on kaltaisensa, aina Brutus.
ANTONIUS.
Ei Brutus tuo; mut kallis saanti hänkin.
Mies säilyyn pankaa; olkaa hälle hellät.
Paremmat moiset miehet ystävinä
Kuin vihollisina. — Nyt tiedustelkaa,
Elossako vai kuolleena on Brutus.
Octavion telttaan sana mulle tuokaa,
Mitenkä kaikk' on käynyt.
(Menevät.)
Viides kohtaus.