PULMA. Pietari Pääkkö, —
PÄÄKKÖ. Mitä sanot sinä, punapulmuseni?
PULMA. Tässä Pyramuksen ja Thisben komeljassa on asioita, jotka eivät kuuna päivänä tule lyömään leiville. Ensiksikin täytyy Pyramuksen paljastaa miekkansa ja pistää itsensä kuoliaaksi, ja sitä eivät naiset voi sietää. Mitä siitä sanotte?
KIRSO. Totta maarin! tukala paikka.
HOTKA. Eiköhän meidän täytyne jättää tuo tappaminen viimeiseksi?
PULMA. Eikä helkkarissa! Minulla on päähänpisto, joka panee kaikki tolalleen. Me kirjoitamme poroloogin, ja annamme poroloogin tehdä tiettäväksi, ett'emme miekoillamme aio mitään pahaa, ja että Pyramus ei tule todenteolla tapetuksi, ja paremmaksi vakuudeksi sanottakoon siinä, että minä, Pyramus, en olekaan Pyramus, vaan Pulma, kankuri. Se karkoittaa heistä pelon.
PÄÄKKÖ. Oikein; semmoisen poroloogin me hankimme, ja tulee sen olla neli- ja kolmijalkainen.
PULMA. Pannaan kaksi lisää, niin että tulee kauttaaltaan neljä jalkaa.
KIRSO. Mutta eiköhän rouvasväet pelkää myöskin jalopeuraa?
HOTKA. Niin, toden totta, sitäpä minäkin pelkään.