PÄÄKKÖ. Vastatkaa, kun minä huudan. — Niilo Pulma, kankuri!
PULMA. Tässä. Sanokaa, mikä minun on rollini, ja sitten eteenpäin.
PÄÄKKÖ. Te, Niilo Pulma, te olette listaan pantu Pyramukseksi.
PULMA. Mikä se Pyramus on? Rakastelijako vai tyranni?
PÄÄKKÖ. Rakastelija, joka oikein siististi tappaa itsensä rakkaudesta.
PULMA. Tuopa se kyyneleitä irti vääntää, jos sitä oikein pelataan. Jos minä sen teen, niin katsokoot kuuntelijat silmiänsä! Minä nostan myrskyn; minä jos mitenkin voihkaan ja voivottelen. Eteenpäin vaan; — mutta paremmin sopisi minun luonnolleni tyranni; minä osaisin pelata Herkuletta hiivatin hyvin, tai jotakin muuta rollia, jossa oikein peevelinmoisesti riehutaan ja tuhotaan.
Kivet sinkoilee,
Vahat lohkeilee,
Auk' aukenee
Ovi vankeuden:
Näet auringon
Tulivaljakon,
Joka kauhuks on
Yön peikoillen.
Se meni oivallisesti. — No, huutakaa nyt muiden näyttelijäin nimet. — Siinä on helkkarinmoista voimaa, oikein tyrannimaista voimaa; rakastelija se vaan ruikuttelee.
PÄÄKKÖ. Ranssu Huilu, palkeenparsija!
HUILU. Tässä, Pietari Pääkkö.