TITANIA.
Kanteloiset helkkymään,
Joka sanaa säistämään!
Käsikkäin nyt laulelkaamme,
Tämä seutu siunatkaamme.
(Laulua ja tanssia.)
OBERON.
Ja nyt, ketjut, talo tää
Aamukoihin kierrelkää.
Paras vihkivuode sen
Onnen saakoon ijäisen.
Suuri olkoon lasten luku,
Siunatuksi tulkoon suku.
Nämä kolmet aviot
Ikilemmess' olkohot.
Luonnon käs' ei heihin saa
Tahraa pienint' istuttaa,
Ett'ei heimoon syntyis lasta
Velhon luomaa vaihdokasta,
Viirusilmää, ristisuuta
Taikka viallista muuta.
Teillenne te valakaa
Nurmen kastett' ihanaa,
Linnan joka huonehellen
Siunausta toivotellen,
Että rauha taloss' olkoon,
Isännälle onni tulkoon.
Pois nyt vaan
Joutuisaan!
Aamukoissa kohdataan.
(Oberon ja Titania seurueineen lähtevät.)
PUCK.
Jos me haamut loukkaamme,
Meille anteeks suokaatte;
Luulkaa, että nukahtain
Näkyjä nyt näitte vain,
Että tämä heikko ilvi
On vaan tyhjä unipilvi.
Soimata meit' ette saa.
Toiste näätte parempaa.
Jos nyt moitteest' ansiotta
Pääsemme, niin toden totta
Vasta teemme paremmin, —
Kunnon Puck sen lupaakin,
Eikä mieli sanaans' syödä.
Hyvää yötä, hyvää yötä!
Kätten pauketta nyt vaan!
Puck hän pysyy sanassaan.
(Poistuu.)