GREMIO. Niin, tiedänhän että sinä olet signior Lucentio.
BAPTISTA. Pois tuo vanha narri! Putkaan pois!
VINCENTIO. Näin vierast' uhata ja rääkätä! Oo, suunnatonta häpeemättömyyttä!
(Biondello palaa, mukanaan Lucentio ja Bianca.)
BIONDELLO. Oo, olemme hukassa! Ja tuossa hän on: kieltäkää hänet, luopukaa hänestä, muuten olemme kaikki perikadossa!
LUCENTIO (polvistuen).
Anteeksi, isä!
VINCENTIO.
Rakas poika, elät?
BIANCA (polvistuen).
Anteeksi, isä!
BAPTISTA.
Mitä sinä rikoit?
Miss' on Lucentio?
LUCENTIO.
Tässä on Lucentio.
Tuoss' isäni, se oikea Vincentio.
Mun avioni tyttäres on nyt,
Sun silmäs vain on varjo pettänyt.
GREMIO.
Ovelaa juonta! Pettää meidät kaikki!
VINCENTIO.
Miss' on se Tranio, se konnan luuta,
Jok' uhmaten mua ilkkui vasten suuta?
BAPTISTA.
Tää eikö Cambio siis olekaan?
BIANCA.
On muuttunut Lucentioksi vaan.
LUCENTIO.
Nää lemmen ihmeit' on. Biancan lempi
Mun vaihtamaan sai osaa Tranion kanssa:
Minuna esiintyi hän kaupungissa;
Ja minä onnelllsest' olen vihdoin
Haluttuun päässyt onnen satamaan.
Pakosta teki Tranio, minkä teki;
Mun tähten', isä, hälle anteeks suo.
VINCENTIO. Minä silvon nenän siltä lurjukselta, joka tahtoi lähettää minut tyrmään.
BAPTISTA (Lucentiolle). Mutta kuulkaas, herraseni: oletteko nainut tyttäreni, kysymättä minulta lupaa?
VINCENTIO.
Huoleti, Baptista; me kyllä teidät tyydytämme; huoleti vain!
Nyt menen tuonne sisään kostamaan tämän konnuuden.
(Menee.)
BAPTISTA.
Ja minä tutkimaan tämän koiruuden syvyyttä.
(Menee.)
LUCENTIO.
Älä kalpene, Bianca; ei isäsi tästä suutu.
(Lucentio ja Bianca menevät.)
GREMIO.
Ma mukaan menen pitoihin; en huoliani huokaa:
Jos muu on toivo mennytkin, niin saanen toki ruokaa.
(Menee.)
(Petruchio ja Katariina tulevat esiin.)
KATARIINA.
Nyt mennään katsomaan, mit' alkaa tuosta.
PETRUCHIO.
No, mennään vain, mut ensin suutelo!
KATARIINA.
Mitä? Keskelläkö katua?
PETRUCHIO.
Mua häpeätkö suudella?
KATARIINA.
En, Herran tieten, mut en tässä kehtaa.
PETRUCHIO.
No, mennään sitte kotiin taas. — Hoi, ratsut! Poika, hoi!
KATARIINA.
No, tuossa saat sen muiskusi! Nyt etkö jäädä voi?
PETRUCHIO.
Näin hyvä on; nyt tule, Kati! Parempi on kerta
Kuin ettei koskaan; myöhä ain' on myöhän verta.
(Menevät.)