HOVIMESTARI.
Vähäistä ennen lähtöänne Ranskaan,
Kun herttua Rosess' oli, Lawrence Poultneyn
Pitäjäkunnassa, hän kysyi multa,
Kuink' oli Lontoon asukkaille mieleen
Tuo Ranskan matka. Sanoin pelättävän,
Ett' aikeiss' ovat ranskalaiset pettää
Kuningastamme. Herttua heti vastas:
"Ei turhaa pelko"; sanoi varovansa,
Ett' erään pyhän munkin ennustus
Kävisi toteen; "tämä", niin hän sanoi,
"Mult' usein pyysi päästä määrä-aikaan
John de la Car'in, kappalaiseni,
Puheille tärkeiss' asioissa; tämän
Kun juhlallisen ripin turviss' oli
Hän vannottanut, ettei salaisuutta
Ilmaisis yhdellekään paitsi mulle",
Niin vakavasti lausui hän ja verkkaan:
"Ei kuninkaan, ei hänen sukunsakaan
Käy hyvin, sanokaa se herttualle;
Siis pyrkiköön vain rahvaan suosioon;
Viel' Englantia herttua hallitsee."
KUNINGATAR KATARIINA.
Olitte, muistaakseni, herttuan vouti,
Ja alamaisten valituksesta
Viralta teidät pantiin. Varokaa,
Ett' ette vihast' ylvää miestä syytä
Ja saata sieluanne vahinkoon.
Varokaa; sitä sydämmestä pyydän.
KUNINGAS HENRIK.
No, älkää! — Jatka!
HOVIMESTARI.
Kautta sieluni!
Vain totta puhun. Sanoin herralleni,
Ett' oli munkki pirun riivaama,
Ja ett' on vaarallista hautoa
Niin kauan tuota, että siitä kypsyy
Tehokas hanke, — jok' on luultavaa,
Jos siihen uskoi. "Joutavaa!" hän sanoi,
"Ei siitä vaaraa", lisäten: "Jos väin
Kuningas viime tautiins' oisi kuollut,
Niin kardinaali sekä Thomas Lovell
Ois päässeet päästään."
KUNINGAS HENRIK.
Haa! Mik' ilki-julmus!
Se mies tuo turman. — Muuta tiedätkö?
HOVIMESTARI.
Kyll', armon herra.
KUNINGAS HENRIK.
Jatka!
HOVIMESTARI.
Greenwichissä
Kun majesteetti moitti herttuaa
Sir William Blomerin tähden —
KUNINGAS HENRIK.
Muistan sen;
Hän palkoissani oli, mutta herttua
Sai hänet miehekseen. — No, jatka, jatka!
HOVIMESTARI.
"Vaikk' ois mun panneet Toweriin", hän sanoi,
"Halunnut oisin tehdä saman teon,
Mink' aikoi Rikhard-anastajalle
Isäni tehdä, kun hän Salisburyssä
Pyys audienssia; jos sen ois saanut,
Niin tervehtäissä veitsen pistänyt
Hän oisi häneen."