2 AATELISMIES. Mut kuinka kävi se?
1 AATELISMIES.
Näin, lyhyesti:
Suur' herttua saapui aitauksen eteen
Ja vastas kanteeseen ja yhä väitti,
Ett' oli syytön, puolustuksekseen
Esittäin monta vankkaa perustetta.
Kuninkaan valtuusmies taas vetosi
Useiden vierasmiesten todistuksiin
Ja tunnustuksiin; niitä herttua sitten
Mieskohtaisesti vaati kuultaviksi.
Niin astuivat nyt esiin hovivouti,
Kansleri Gilbert Peck, ja rippi-isä
John Car, ja munkkiperkele, tuo Hopkins,
Tuo kaiken pahan alku.
2 AATELISMIES. Joka hälle Noit' ennustuksiansa syötti?
1 AATELISMIES.
Sama.
Hänt' ankarasti kaikki syyttivät;
Heit' yritti hän jäävätä, mut turhaan.
Näin päärit havaitsivat hänet syypääks
Maankavallukseen. Henkens' edestä
Hän puhui paljon sekä oppineesti;
Mut siit' ei huolittu, vain surkuteltiin.
2 AATELISMIES. Mut miltä tämän jälkeen näytti hän?
1 AATELISMIES.
Kun astui lakisaliin kuulemaan
Hän tuomiotaan, kuolinkellojansa,
Niin tuska hänet valtas, hiki valui,
Hän pahan lausui äkkivihan sanan;
Mut pian malttui taas ja loppuun saakka
Esiintyi tyynenä ja ylevänä.
2 AATELISMIES. Ei kuolemaa hän, luulen, pelkää.
1 AATELISMIES.
Ei,
Niin miehuuton ei ole. Syy vain häntä
Pahoittaa hiukan.
2 AATELISMIES. Kardinaali varmaan On tähän syypää.
1 AATELISMIES.
Siihen kaikki viittaa.
Tul' ensin syytteenalaiseks Kildare,
Maaherra Irlannin; kun pois hän saatiin,
Niin kreivi Surrey joutuin pantiin sijaan,
Ett' isäänsä ei ehtis auttaa.