VAUX.
Valmiit olkaa,
Jo herttua tulee; kuntoon pankaa laiva
Ja kauniiks somistakaa, niin kuin pitää
Moiselle henkilölle.
BUCKINGHAM.
Ei, sir Niklas,
Tuo jättäkää; mua arvoni nyt ilkkuu.
Suurkonnetabel' olin tullessani
Ja herttua Buckingham — nyt Edvard Bohun,[5]
Vain köyhä raukka, toki rikkaampi
Kun halvat syyttäjäni, jotk' ei koskaan
Totuutta tunteneet; sen vahvistan nyt
Verellä, josta vielä vaikeroivat.
Isäni, Henrik Buckingham, — jok' ensin
Nous' anastajaa Richardia vastaan, —
Kun hädäss' etsi turvaa vasalliltaan,
Tään konnan pettämänä mestattiin
Ja tutkimatta; Herran rauha hälle!
Seuraaja, Henrik seitsemäs, kun sääli
Isäni surmaa, kuninkaallisesti
Palautti arvoni ja kirkkaampana
Nimeni nosti sorasta. Nyt poika,
Kahdeksas Henrik, hengen, nimen, arvon,
Kaikk' omimpani, yhdell' iskull' iäks
Hävittää maailmasta. Tuomarit
Mull' oli tosin jalotkin, siin' olin
Parempi isä-raukkaani; mut muuten
On kohtalomme sama: oma väki
Molemmat petti, omat suosikit.
Mik' urhoton ja luonnotonkin teko!
Mut Herran tiet on hyvät. Kuulkaa nyt,
Mink' antaa varman neuvon kuolevainen:
Ken luottoaan ja ystävyyttään tuhlaa,
Varuillaan olkoon: ne, joit' ystävinä
Poveenne painatte, jos onnessanne
Näkevät rikon pienenkin, niin teistä
Valuvat pois kuin vesi, palatakseen
Vain teitä upottamaan. Hyvät miehet,
Rukoilkaa puolestani. Käyn nyt matkaan:
Viimeinen pitkän, raskaan elämäni
On hetki tullut. Hyvästi! Jos synkkää
On mieli kertoa, niin kertokaa
Mun loppuni. — Nyt päivätyö on tehty;
Mua Jumal' armahtakoon!
(Buckingham saattoineen menee.)
1 AATELISMIES.
Surkeaa!
Mut pelkään, että monet kirot kokoo
Se niiden päähän, joiden täss' on syy.
2 AATELISMIES.
Jos syytön herttua on, niin tää on julmaa.
Mut vihjan olen saanut, että tekeill'
On toinen paha, vielä suurempi,
Jos toteen käy se.
1 AATELISMIES. Avuks' enkelit! Sanokaa, mikä? Minuun voitte luottaa.
2 AATELISMIES. Salaisin salaisuus: se suurta vaatii Vait'olon voimaa.
1 AATELISMIES. Uskokaa se mulle, En minä liikaa puhu.
2 AATELISMIES.
Luotan teinin.
No, olette kai viime aikaan kuullut
Sen huhun, että Katariinast' ottais
Kuningas eron?
1 AATELISMIES.
Kyllä, vaan se raukes;
Kuningas kun sen kuuli, vihoissaan
Lähetti sanan määrille ja käski
Tukeuttaa huhun ja sen juorujilta
Suut tukkia.