Toinen kohtaus
Vierashuone kuninkaan asunnossa.
(Norfolkin herttua, Suffolkin herttua, Surreyn kreivi ja
kamariherra tulevat.)
NORFOLK.
Jos kanteitanne kaikki yhdessä
Ajatte ponnella, niin kardinaali
On kukistuva; vaan jos tilaisuuden
Jätätte käyttämättä nyt, niin varmaan
Vain saatte uutta häväistystä kestää
Entisten lisäksi.
SURREY.
Mua riemastuttaa
Vähinkin tilaisuus, jost' yllykettä
Saan kostaa hälle jalon apen surman.
SUFFOLK.
Ei sitä pääriä, jot' ei hän
Suorastaan joko halveksinut taikka
Tylysti kohdellut. Ei muissa näe
Kuin itsessään hän aateluuden leimaa.
KAMARIHERRA.
Puhukaa mitä mieli. Hyvin tiedän,
Mit' ansainnut hän teiltä on ja multa.
Mut pelkään, että mitään hälle voimme,
Vaikk' aika oiskin sopiva. Jos häntä
Kuninkaast' ette erota, niin turha
On yrityskin; kielellänsä lumoo
Hän kuninkaan.
NORFOLK.
Hänt' älkää peljätkö;
Se lumous on mennyt; kuningas on
Hänessä jotain vainunut, jok' iäks
Vie meden kieleltä. Hän istuu kiinni
Ja epäsuosiost' ei koskaan pääse.
SURREY.
Näin hyvää uutta oisi hauska kuulla
Jokainen tunti.
NORFOLK.
Se on toden totta.
Kakskielisyytens' ero-asiassa
On ilmeinen; en hänen nahkaansa
Sois vihamiestäni.