(Kulkue poistuu torvien raikkaasti soidessa.)
(Kolmas aatelismies tulee.)
Kah, terve! Miss' on teitä paistettu?
3 AATELISMIES.
He, kirkoss', ahdingossa; sormeakaan
Ei mahtunut ois lisää. Ilon humuun
Tukehduin melkein.
2 AATELISMIES.
Juhlamenot näitte?
3 AATELISMIES. No, näinhän.
1 AATELISMIES.
Millaisilta näyttivät?
3 AATELISMIES. Kannatti katsella.
2 AATELISMIES.
No, kertokaa.
3 AATELISMIES.
Kykyni mukaan. Kuningattaren
Kun ladyjen ja loordein vuolas virta
On korokkeelle kuoriin saattanut,
Vetäytyy pois se; hänen armonsa
Komealt' istuimellaan huokaa sitten
Noin puolen tuntia ja kansan sallii
Vapaasti ihanuuttaan ihailla.
Hän totta onkin kauniin nainen, mit' on
Mies ikänänsä syleillyt. Kun kansa
Siin' oikein hänet näki, nousi telme
Kuin myrskyn riehtoessa purjeita,
Niin sekava ja hurja: hatut, takit,
Jakutkin ilmaan lensi; nokat menneet
Ois saman tien, jos ei ois kiinni olleet.
Moist' iloa en ole koskaan nähnyt.
Mahakkaat vaimot, aivan viimeisillään,
Kuin entisaikain muurinsärkijät
Tungokseen töytäsivät, joka horjuin
Pakeni tieltä. Mies ei voinut väittää:
"Tuo mun on eukkoni", niin yhdess' oli
Mytyssä siinä kaikki.