TALBOT.
Min' olen Talbot; kuka mulle puhuu?
SANANSAATTAJA.
Se siveä Auvergnen kreivinna,
Ihaillen hiljaa mainettasi, pyytää,
Suur' loordi, että suvaitseisit käydä
Halvassa hänen asuinlinnassaan,
Jott' ylpeillä hän saisi, ett' on nähnyt
Sen miehen, jonka mainett' ilmat raikuu.
BURGUND.
Vai niin! No, nythän tämä sotaleikki
Rauhaisaks muuttuu huvinäytelmäksi,
Kun naiset meitä vaatii yhdyntään. —
Noin sievä pyyntö ei lie hyljättävä.
TALBOT.
Ei suinkaan; kaikki maailman kun miehet
Ei puhetaidollaan saa mitään aikaan,
Niin voiton ottaa naisen lempeys. —
Siis sano, että nöyrimmästi kiitän
Ja alamaisen käynnin luonaan teen. —
Arvoisat herrat, tuletteko mukaan?
BEDFORD.
Ei mitenkään, se sopivaa ei ois:
Sanotaan, että kutsumaton vieras
On tervetullein silloin kuin hän lähtee.
TALBOT.
Vai niin; ei muuta siis, kuin että yksin
Kokea saan tuon naisen suosiota. —
Kapteeni, kuulkaa!
(Kuiskaa.)
Ymmärrättehän?
KAPTEENI.
Kyll', arvon loordi; olen samaa mieltä.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Auvergne. Linnan piha.