TALBOT.
Uskalsin, rouva, teitä häiritä;
Vaan koska armollenne nyt ei sovi,
Niin voinen jättää käynnin toiseen aikaan.
KREIVINNA.
Mit' aikoo nyt hän? — Kysy, minne matka.
SANANSAATTAJA.
Lord Talbot, jääkää; armo tahtois tietää,
Mik' äkkinäiseen lähtöönne on syynä.
TALBOT.
No niin, kun hänell' on niin väärä usko,
Niin tahdon näyttää, ett' on Talbot täällä.
(Portinvahti tuo avaimet.)
KREIVINNA.
Jos olet hän, niin olet vanki.
TALBOT.
Vanki!
Ja kenen?
KREIVINNA.
Minun, verenahnas loordi;
Siks sinut talooni ma viettelin.
On kauan vallassani varjos ollut —
Kuvasi tuolla riippuu taulustossa —
Mut nyt käy samoin olemuksesi;
Ma kahlehdin sun kätesi ja jalkas.
Sun, joka monta vuotta hirmukourin
Maan meiltä hävitit ja kansan tapoit
Ja miehet veit ja pojat orjuuteen.
TALBOT.
Ha, ha, ha!
KREIVINNA.
Nauratko, kurja? Vaikerratpa kohta.