GLOSTER.
Ma, kuningasta säästääkseni, taivun;
Mut sydämmen hält' ennen riistäisin,
Kuin papille sen etuuden ma soisin.
WARWICK.
Winchester, nähkääs, kuinka herttua
On synkän, nurjan raivon karkoittanut;
Sit' otsa kirkas osoittaa; miks siis on
Teill' yhä katse tyly noin ja tuima?
GLOSTER.
Winchester, tässä sulle käteni.
KUNINGAS HENRIK.
Hyi, setä Beaufort! Saarnaavanne kuulin:
Viha on kauhea, ja suuri synti;
Nyt ette omaa oppianne seuraa,
Vaan enin siitä itse eksytte.
WARWICK.
Kuningas laupias! Mik' oiva nuhde!
Hävetkää, Winchester, ja taipukaa!
Pitääkö lapsen teitä neuvoa?
WINCHESTER.
No, hyvä, herttua Gloster, minä taivun;
Käsi kädestä ja lempi lemmestä!
GLOSTER (syrjään).
No niin; mut varon, ett' on sydän ontto. —
Täss', ystävät ja hyvät kansalaiset,
Tää merkki rauhanlippu olkoon meidän
Ja meidän puolueitten välillä.
Ma, Jumal' auttakoon, en viekastele!
WINCHESTER (syrjään).
Mut niin teen minä, Jumal' auttakoon!
KUNINGAS HENRIK.
Oi, rakas setä, hyvä herttua Gloster,
Kuink' iloitsen ma teidän sovinnosta! —
Pois, miehet; älkää vaivatko meit' enää;
Sopikaa niinkuin herrannekin.
1 PALVELIJA. Hyvä! Min' etsin haavuria.