PUCELLE.
No, kuulkaa siis; tää Johannan on juoni:
Makeilla sanoilla ja mesikielin
Burgundin herttuan me viettelemme
Pois Talbotista meidän puolelle.
KAARLE.
Jos voisit, armas, sen, niin Ranskass' enää
Ei Henrikin ois sotureille tilaa,
Eik' enää noin se kansa ylvästelis,
Vaan maasta pois se juuritettaisiin.
ALENÇON.
Pois heidät Ranskast' ijäks ajaisimme,
Ei kreivikunnan häivää heille jäis.
PUCELLE.
Nyt nähkääs, hyvät herrat, miten aion
Haluttuun päätökseen ma juonen johtaa.
(Rummunpärrytystä kuuluu.)
Haa, kuulkaa! Rummun ääni ilmoittaa
Ett' ovat Pariisiin he marssimassa.
(Englantilainen marssi. Etäällä kulkee Talbot ohi sotajoukkoineen.)
Tuoss' astuu Talbot lipuin liehuvin,
Englannin kaikki joukot jäljessä.
(Ranskalainen marssi. Burgundin herttua tulee sotajoukkoineen.)
Nyt tulee Burgund jälkijoukkoineen;
On onni, että kulkee viimeisenä.
Anokaa puhelua; torvi soimaan.
(Torvi soittaa keskusteluun.)
KAARLE.
Burgundin herttuan kanssa puhelu.
BURGUND.
Ken tahtoo Burgundia puhutella?
PUCELLE.
Maanmiehes, Ranskan Kaarle kuningas.
BURGUND.
Siis puhu, Kaarle; marssill' olen pois.
KAARLE.
Puhu, Pucelle, ja sanoin hänet hurmaa.