1 ARMON-ANOJA. Minun on, teidän armonne luvalla, John Goodmania vastaan, lord kardinaalin palvelijaa, joka pidättää minulta taloni, maani, vaimoni ja kaikki.
SUFFOLK. Vaimosikin? Sepä jotenkin likentelevää, totta tosiaankin. — Entä teidän? — Mitä on tämä? (Lukee.) Herttua Suffolkia vastaan, joka on aidalla sulkenut Melfordin yhteismaan. — Mitä tämä tietää, herra konna?
2 ARMON-ANOJA. Voi, herra hyvä, minä olen vain köyhä anoja koko meidän porvariston puolesta.
PIETARI (tarjoten anomuskirjaansa). Mestariani Thomas Horneria vastaan, joka sanoi, että Yorkin herttua on kruunun oikea perillinen.
KUNINGATAR MARGAREETA. Mitä sanot? Onko herttua York sanonut, että hän on kruunun oikea perillinen?
PIETARI. Ettäkö mestarini on? Ei, totta totisesti; mutta mestarini se sanoi, että hän on, ja että kuningas on vallan-anastaja.
SUFFOLK.
Onko siellä ketään?
(Palvelijoita tulee.)
Ottakaa talteen tämä mies, ja pankaa heti oikeudenpalvelija noutamaan hänen isäntäänsä. — Kuulustelemme teitä lähemmin tässä asiassa, kuninkaan läsnäollessa.
(Palvelijat vievät pois Pietarin.)