(Sotamelskettä. Hyökkäyksiä. Warwick tulee.)
WARWICK.
Hoi, Clifford Cumberland, sua Warwick kutsuu!
Ja jos et piillä aio karhulta,
Niin nyt, — kun ärjäs häikkätorvi raikuu
Ja surmattujen huudot ilman täyttää, —
Nyt tule, Clifford, taisteluun sua vaadin!
Sa, ylvä pohjolainen, Cumberland,
Sorroksiin huudan ääneni sun tähtes.
(York tulee.)
Mitä näen, jalo loordi? Jalkaisinko?
YORK.
Tuo turkka Clifford tappoi multa ratsun,
Mut samalla ma maksoin mitalla,
Ja uljaan lempihevosensa laitoin
Varisten ruoaksi ja korppien.
(Clifford tulee.)
WARWICK.
Nyt toisen on tai toisen hetki tullut.
YORK.
Seis, Warwick! Toinen otus valikoi!
Min' ajan tätä valtaeläint' itse.
WARWICK.
Niin oikein, York: sa kruunust' ottelet. —
Niin totta onnea kuin toivon, Clifford,
Niin tuskaist' on sua käsistäni päästää.
(Menee.)