Tasanko lähellä Sanct Albansia.
(Sotamelskettä ja peräytymistä. Torventoitauksia; sen jälkeen tulevat York, Richard Plantagenet, Warwick ja sotamiehiä liehuvin lipuin ja helisevin soitoin.)
YORK.
Tietääkö kukaan Salisburystä mitä?
Se talvileijona ei raivoissaan
Ikäänsä muista eikä ajan taakkaa,
Vaan niinkuin kukkea ja reipas sulho
Hädässä nuortuu vain. Tää ilon päivä
Ei iloks ole, turhaan koko voitto,
Jos Salisbury on mennyt.
RICHARD.
Jalo isä,
Kolmasti autoin häntä ratsun selkään,
Kolmasti suojasin ja kolmasti
Talutin pois ja vaadin syrjään jäämään:
Mut aina, missä vaara, siellä hänkin;
Ja niinkuin mökiss' uljaat seinäverhot,
Niin tuossa ruumisrähjäss' oli tahto.
Mut tuossa, kas, se jalo mies jo tulee.
(Salisbury tulee.)
SALISBURY.
Hyvin tänään sodit, kautta miekkani!
Niin, totta, kaikki teimme. — Kiitos, Richard!
Kuin kauan elää saan, sen tietää Herra;
Mut Hän sen salli, että surman uhkan
Kolmasti minusta sa tänään torjuit. —
Omaamme vielä emme omaa, loordit;
Ei vihollisen pako vielä riitä;
Mokomat vastustajat pian tointuu.
YORK.
Niin, varminta on ajaa heitä takaa.
Kuningas paennut on Lontooseen
Ja kokoon kutsuu kohta parlamentin.
Siis ajoon, ennenkuin on käsky valmis! —
Lord Warwick, lähdetäänkö perässä?
WARWICK.
Perässä? Ei, vaan edellä, jos voidaan,
Tää suur' on päivä, loordit, jumal'auta!
Albansin tappelu, min voitti York,
On mainittava kautta vuosisatain. —
Hoi, torvet soimaan! — Lontooseen nyt vainen!
Ja tulkoon moni päivä tämänlainen!
(Menevät.)