KUNINGAS HENRIK.
Mut, mylord, teidän haukall' oli vauhti,
Se kiiti korkealle yli muiden. —
Oi, suur' on Luoja luoduissaan! Niin lintu
Kuin ihminenkin pyrkii pilvihin.
SUFFOLK.
Ei ihme ole, majesteetti, että
Noin hyvin nousee protektorin haukat:
Ne tietää isäntänsä lentomielen,
Jonk' aatos kiitää haukkaa ylemmä.
GLOSTER.
Mylord, vain alhainen ja halpa mieli
Se ylemmä ei lentää voi kuin lintu.
KARDINAALI.
Sen kyllä näen: hän tahtoo pilviin nousta.
GLOSTER.
Niin kardinaali; eikö oisi hyvä,
Jos taivaaseen te lentää voisitte?
KUNINGAS HENRIK.
Ikuisen ilon aarrekammioon!
KARDINAALI.
Sun taivaasi on maassa; sydän, silmä,
Vain kruunuun palaa, se on sielus aarre.
Tuhoinen protektori, viekas pääri,
Sa, kavaltaja kuninkaan ja maan!
GLOSTER.
Ai, kardinaali, miss' on pappeutesi?
Tantaene animis coelestibus irae?
Noin pappi kiivas? Peitä vihas, setä!
Vai voiko sen noin hurskas mies?
SUFFOLK.
Ei vihaa täss', ei enempää kuin vaatii
Niin hyvä riita ja niin huono pääri.
GLOSTER.
Kuin ken, mylord?