SMITH.
Me tapasimme hänen korjaamassa oppilaittensa kirjoituksia.
CADE.
Sekös vasta konna!
SMITH.
Hänellä on taskussa kirja, jossa on punaisia puustaveita.
CADE.
Mutta hänpäs on oikea velho.
SMITH.
Hän osaa laittaa supliikkeja ja kirjoittaa virkakirjoitusta.
CADE. Ikävä seikka: se mies on, totta vieköön, kunnon mies; hän ei saa kuolla, jos vain en häntä syylliseksi löydä. — Tule tänne, mies, tahdon sinua tutkia. Mikä on nimesi?
KIRJURI.
Emanuel.
DICK. Niin ruukataan kirjoittaa julkisten kuulutusten otsaan. — Sinun tulee käymään hullusti.
CADE. Anna sinä minun puhua. — Ruukaatko itse kirjoittaa nimesi, vai käytätkö puumerkkiä, niinkuin muut kunnialliset arki-ihmiset?
KIRJURI. Olen, Jumalan kiitos, saanut niin hyvän kasvatuksen, että osaan kirjoittaa nimeni.