Kuudes kohtaus.
Lontoo. Huone Towerissa.
(Kuningas Henrik istuu kirje kädessä. Towerin linnan
päällikkö seisoo hänen vieressään. Gloster tulee.)
GLOSTER.
Huomenta, mylord! Kirjassako kiinni?
KUNINGAS HENRIK.
Niin, hyvä herra: oikeammin, herra;
Imarrus syntist' on, ja hyvä samoin;
Hyvä Gloster yhtä ois kuin hyvä piru,
Ja yhtä tuhmaa; siis, ei: hyvä herra.
GLOSTER.
Mies, mene! Meill' on puhuttavaa kahden.
(Linnan päällikkö menee.)
KUNINGAS HENRIK.
Noin sutta veltto paimen pakenee;
Näin leikkaa teurastajan veitsi ensin
Lakean lampaan villat, sitten kurkun. —
Mitä kuolinkohtaus!' aikoo Roscius
Nyt näytellä?
GLOSTER.
Ain' ounoo syypää pahaa;
Poliisiks varas luulee joka pensaan.
KUNINGAS HENRIK.
Se lintu, jok' on liimasaitass' ollut,
Se joka pensast' aroin siivin karttaa;
Ja minä, pienen linnun kurja isä,
Nyt edessäni näen sen turman tuojan,
Mi poikaseni kiehtoi, vei ja tappoi.