(Northumberland, Clifford ja Westmoreland menevät.)
WARWICK.
Heist' älä huoli, Henrik, katso tänne!
EXETER.
Halaavat kostoa, siks eivät taivu.
KUNINGAS HENRIK.
Ah, Exeter!
WARWICK.
Miks huokaisette, herra?
KUNINGAS HENRIK.
En itseni, vaan poikaseni tähden,
Joit' estän luonnotonna perinnön.
Mut yhtä kaikki; iki-omaks sulle
Ja jälkeisilles kruunun tässä määrään
Sill' ehdoll', että valallasi lupaat
Tään kansaissodan lopettaa ja mua
Ikäni kuninkaana kunnioittaa,
Ja ettet väell' etkä petoksella
Mua kukista ja itse valtaan nouse.
YORK.
Sen valan mielelläni teen ja täytän.
(Astuu alas valtaistuimelta.)
WARWICK.
Eläköön Henrik! — Halaa häntä, York!
KUNINGAS HENRIK.
Eläös sinä ja nuo reippaat poikas!