YORK.
Jo riittää! Nousen kuninkaaks, tai kuolen.—
Sa, veli, lähde heti Lontooseen
Ja Warwickia toimeen kannusta. —
Norfolkin luokse mene sinä, Richard,
Ja salaa hälle hankkeistamme kerro. —
Sinä, Edward, sana saata Cobhamille,
Hän pian kapinaan saa kentiläiset;
Ma heihin luotan: ovat urhokansaa
Suurhenkist', ylvää, uljast', älykästä. —
Näin teidän toimiessa, minä etsin
Sopivaa tilaisuutta hyökkäykseen,
Niin ettei aikeitamme huomaa Henrik
Eik' yksin muutkaan lancasterilaiset.
(Sanansaattaja tulee.)
Mut vait! — Mit' uutta? Miksi noin on kiire?
SANANSAATTAJA.
Kuningatar ja kaikki pohjan loordit
Teit' aikoo linnassanne piirittää.
Kakskymmentuhantisen tuo hän joukon;
Siis lujittakaa linna.
YORK.
Kyllä, miekoin.
Luuletko, että heitä pelkäämme? —
Edward ja Richard, luokseni te jääkää;
Montague veli menköön Lontooseen;
Ylevä Warwick, Cobham ja ne muut,
Jotk' annan kuninkaalle holhoojiksi,
He oveluuden taidoss' olkoot vahvat:
Ei houkon Henrikin saa valaan luottaa.
MONTAGUE.
Ma menen, veli; heidät kyllä voitan;
Ja nöyrimmät nyt sanon jäähyväiset.
(Menee.)
(Sir John ja sir Hugh Mortimer tulevat.)
YORK.
Setäni, John ja Hugh, te parahiksi
Tulette Sandaliin: meit' aikonee nyt
Kuningattaren sotavoima saartaa.
SIR JOHN.
Ei vaaraa; kentällä sen yhdytämme.