YORK.
Minun? Ei ennen kuin on Henrik kuollut.
RICHARD.
Sen miehen kuolosta tai elämästä
Ei teidän oikeus riipu.
EDWARD.
Perillinen
Nyt olette, siis ottakaa se nyt.
Jos Lancasterit saavat hengittää,
Niin juoksevat he pian sivuitsenne.
YORK.
Saa rauhassa hän hallita, sen vannoin.
EDWARD.
Voi kruunust' yhden valan rikkoa;
Sata rikkoisin ma vuoden hallinnasta.
RICHARD.
Varjelkoon luoja! Isä valapatto!
YORK.
Se olen, miekall' oikeutta jos hankin.
RICHARD.
Minä todistaa voin toista, mua kuulkaa.
YORK.
Sit' et voi, poika; se on mahdotonta.
RICHARD.
Ei vala velvoita, jos sit' ei tehdä
Todelle, lailliselle vallalle,
Joll' ompi voimaa valallisen yli.
Mut Henrik valtansa on anastanut;
Kun hän teilt' otti valan, on siis selvää,
Ett' arvoton on valanne ja tyhjä.
Aseisiin siis! Ja aatelkaapas, isä,
Kuink' ihana on kantaa kruunua,
Jonk' ympyrä Elysiumin kätkee
Ja kaikki runon autuudet ja ilot.
Miks' aikailemme siis? Min' en saa rauhaa,
Ennenkuin valkoruusuni ma kastan
Henrikin sydänvereen haaleaan.