Lontoo. Parlamentintalo.
(Rummun pärrytystä. Muutamia Yorkin puolueeseen kuuluvia sotamiehiä murtautuu sisään. Sen jälkeen tulevat herttua York, Edward, Richard, Norfolk, Montague, Warwick ja muita, valkoiset ruusut hatuissa.)
WARWICK.
Kuin pääsi käsistämme kuningas?
YORK.
Kun pohjan ratsulaumaa ahdistimme,
Hän pakoon hiipi, jättäin väkensä;
Ja silloin suuri lord Northumberland,
Jonk' urhon korva pakoa ei kärsi,
Rohkaisi arkaa armeijaa; hän itse,
Lord Clifford, ja lord Stafford, ryntäsivät
Päin meidän rintamaa ja, murtain sen,
Hukkuivat miekkaan halpain sotamiesten.
EDWARD.
Staffordin isä, herttua Buckingham,
Sai joko surman taikka kuolinhaavan:
Kypäräns' aimo iskull' iskin halki;
Se totta, isä, — tuoss' on hänen vertaan.
(Näyttää, veristä miekkaansa.)
MONTAGUE (Yorkille, näyttäen miekkaansa).
Tuo, veli, Wiltshiren on kreivin verta;
Ens' ottelussa häneen hyökkäsin.
RICHARD.
Mit' olen minä tehnyt, kerro sinä.
(Heittää maahan Somersetin herttuan pään.)
YORK.
Työn parhaan pojistani teki Richard. —
Vai hänen armons', Somerset, on kuollut?