NORFOLK.
Niin käyköön Gauntin koko sukukunnan!
RICHARD.
Noin vielä Henrikinkin päätä puistan.
WARWICK.
Niin myöskin minä. — Voittorikas York,
Siks kunnes sun näen tuolla istuimella,
Jonk' anastaa nyt Lancasterin heimo,
Nää silmät, jumalaut', ei ummistu.
Tuoss' arkamaisen kuninkaan on linna,
Tuoss' istuimensa: York, se haltuus ota,
Se sun on eikä Henrik kuninkaan.
YORK.
Sen teen; mut auta mua, hyvä Warwick;
On tämä sisäänmurto väkivaltaa.
NORFOLK.
Kaikk' autamme; ken pakenee, se kuolkoon.
YORK.
Suur' kiitos, jalo Norfolk! — Jääkää, loordit; —
Soturit, jääkää tänne täksi yöksi.
WARWICK.
Kuningast' ei saa suinkaan loukata,
Pait jos hän aikoo väkivoimaa käyttää.
(Soturit vetäytyvät syrjään.)
YORK.
Kuningattaren parlamentti täällä
On tänään koolla; tuskinpa hän arvaa,
Ett' ollaan siinä mekin; oikeutemme
Sanalla taikka miekall' anastamme.
RICHARD.
Näin varusteissa tänne jääkäämme.