WARWICK.
Tää veriparlamentin nimen saa,
Jos York ei tule kuninkaaks ja löyhää
Ei Henrikiä panna pois, jonk' arkuus
On meidät vihollisten kaskuks tehnyt.
YORK.
Mua älkää hyljätkö siis; lujat olkaa;
Ma oikeuteni aion anastaa.
WARWICK.
Ei kuningas, ei paras ystävä,
Ei uljain Lancasterin puolustaja
Uskalla siipeäänkään liikutella,[1]
Kun kellojansa Warwick ravistaa.
Plantagenetin minä istutan;
Sen irti temmatkoon, ken rohkenee! —
Siis päätä, Richard, vaadi päähäs kruunu.
(Warwick taluttaa valtaistuimelle Yorkia, joka istuutuu siihen.)
(Torventoitauksia. Kuningas Henrik, Clifford, Northumberland,
Westmoreland, Exeter ja muita tulee, punaiset ruusut hatuissa.)
KUNINGAS HENRIK.
Kas, loordit, tuoss' on valtaistuimella
Tuo kavaltaja rietas! Aikoo varmaan
Avulla Warwickin, sen viekkaan päärin,
Anastaa kruunun, nousta valtiaaksi. —
Northumberland, sun isäsi hän surmas, —
Sun, Clifford, myös; te kostaa vannoitte
Hänelle, pojilleen ja ystävilleen.
NORTHUMBERLAND.
Jos sit' en tee, niin taivaan kosto minuun!
CLIFFORD.
Siks mulla murhepuku raudast' on.
WESTMORELAND.
Tuotako sietäisimme? Alas siitä!
Vihasta sydän hehkuu; moist' en kärsi.
KUNINGAS HENRIK.
Oi, maltu, rakas kreivi Westmoreland!