(Clifford tulee soturien kanssa.)
CLIFFORD.
Pois tieltä, pappi! Kaapus sinut turvaa.
Mut kirotun tuon herttuan sikiö,
Jonk' isä tappoi isäni, — hän kuolkoon.
OPETTAJA.
Ja minä hälle seuraa teen, mylord.
CLIFFORD.
Soturit, viekää hänet pois!
OPETTAJA.
Ah, Clifford, syytönt' älä lasta tapa,
Siit' ihmisten ja Jumalan saat vihat.
(Sotamiehet vievät hänet väkisin pois.)
CLIFFORD.
Mitä? Onko kuollut jo? Vai pelostako
On silmäns' ummistanut? Ma ne avaan.
RUTLAND.
Noin ahnas jalopeura katsoo uhriin,
Jok' aihkaa julmissa sen käpälissä;
Noin ilkkuen se kiertää saalistaan,
Ja lähenee ja kappaleiks sen raataa. —
Oi, hyvä Clifford, miekkas minuun iske,
Älä tuota julmaa uhkakatsettas.
Ennenkuin kuolen, kuule, rakas Clifford:
Vihalles olen liian halpa uhri,
Sa miehiin kostos käännä, mun suo elää.
CLIFFORD.
Laps-parka, turhaan puhut: sanoiltasi
Tien sulkenut mun isäni on veri.
RUTLAND.
Mun isäni veri avatkoon sen taas;
Hän mies on; vaadi hänet taistoon, Clifford.