RICHARD.
Ei, puhu: minä tahdon kuulla kaikki.
SANANSAATTAJA.
Vihollisjoukon oli saartamana
Ja sitä pidätti kuin Trojan toivo
Kaupunkiin tunkeuvat kreikkalaiset.
Mut Herkuleskin ylivoimaa väistyy,
Ja taajat iskut, vaikk' on kirves pieni,
Kovimman tammen alistaa ja kaataa.
Isänne kukistivat monet kädet,
Mut julmin käsin hänet tappoivat
Tuo raaka Clifford sekä kuningatar,
Jok' ivaks herttuan kruunasi ja häntä
Suun sisään nauroi; hän kun tuskast' itki,
Niin julmus posken pyyhkeeks antoi liinan,
Jok' oli kastettuna nuoren, kauniin
Rutlandin vereen, jonka Clifford tappoi.
Näin rumasti ja kauan ilkuttuaan
Pään ottivat ja Yorkin portin päälle
Sen panivat; ja siinä se on vielä,
Kamalin näky, minkä olen nähnyt.
EDWARD.
Oi, kallis York, jok' olit tukemme!
Poiss' olet nyt, ja meill' ei nojaa, turvaa.
Oi, Clifford! julma Clifford! sinä tapoit
Euroopan ritariston kaunistuksen;
Vilpillä hänet voitit; sillä hän,
Mies miestä vastaan, voittanut ois sinut.
Nyt tyrmäks sieluni on linna tullut;
Oi, murra kahlees, sielu, että ruumis
Maan poveen kätkettäisiin lepohon!
On ilo multa mennyt ijäksi,
Iloita en voi enää koskaan, koskaan.
RICHARD.
Pois itku! Kaikki nesteet ruumiissani
Ei sammuttaa voi sydämmeni lieskaa,
Ei kieli keventää voi poven taakkaa;
Se henki, jolla puhuisi, se lietsois
Vain hiilosta, mi povess' yltään hehkuu
Tuleksi, jonka kyynel sammuttaisi.
Itkusta laakenee vain surun syvyys.
Lapsille itkut; kosto, miekka mulle!
Richard, mull' on sun nimes; kuolos kostan
Tai kuolen kunnialla yritykseen.
EDWARD.
Nimensä uljas herttua jätti sulle,
Mun herttuakuntans' on ja istuimensa.
RICHARD.
Ei, jos tuon valtakotkan poika olet,
Tähystää voinet suoraan aurinkoon.
Vai herttuakunta? Sano: valtakunta;
Jos sit' et saa, et hänen poikans' ole.
(Marssi. Warwick ja Montague tulevat sotajoukkoineen.)
WARWICK.
No, loordit; mitä kuuluu?
RICHARD.
Suuri Warwick,
Jos hirmusanomamme kertoisimme,
Ja kertomamme joka sanasta
Lihaamme tikareilla raadeltaisi,
Niin sanat vihlois pahemmin kuin haavat.
Oi, loordi, herttua York on surmattu!
EDWARD.
Oi, Warwick, Warwick! Se Plantagenet,
Mi sua helli niinkuin sieluansa,
Tylyltä Cliffordilt' on surman saanut.