KUNINGATAR MARGAREETA.
No, tervetultuanne hyvään Yorkiin!
Kas, tuoss' on verivihollisen pää,
Jonk' aikoi kaunistaa hän kruunullanne:
Se näky eikö sydänt' ilahuta?
KUNINGAS HENRIK.
Kuin luoto haaksirikon pelkääjää:
Tuo näky sydäntäni ihan vihloo. —
Pidätä kostos, Herra! Mun ei syy,
Valaani rikkonut en ehdoin tahdoin.
CLIFFORD.
Tuo liika hellyys, arvon majesteetti,
Tuo väärä sääli täytyy teidän heittää.
Kehenkä leijona luo hellän katseen?
Ei petoon, mi sen luolan aikoo ryöstää.
Kenenkä kättä metsän karhu nuolee?
Ei sen, ken suoraan siltä pennun tappaa.
Ken luihun käärmeen kuolinpiston välttää?
Ei se, ken astuu jalkansa sen niskaan.
Matokin kiemuroi, kun sitä poljet,
Ja kyyhky nokkii, kun se poikaans' suojaa.
York vallanahnas kruunus aikoi ryöstää:
Sä hymyilit, kun rypisti hän otsaa.
Hän, pelkkä herttua, tahtoi kuninkaaksi
Poikansa saada ja, kuin hellä isä,
Sukunsa nostaa; sinä, kuningas
Ja kauniin pojan isä, sinä suostuit
Tekemään tämän perinnöttömäksi,
Näin näyttäin, että tyly olet isä.
Poikaansa eläin järjetönkin ruokkii,
Ja, vaikka pelkää, ihmisen kun näkee,
Niin katsos, kuinka pienoistensa suojaks
Samoilla siivillä, joit' usein on
Se arkamaiseen pakoon käyttänyt,
Sit' ahdistaa se, joka pesään kiipee,
Ja henkens' antaa sikiönsä suojaks!
Häpeä, Henrik! Opiks ota nämä.
Oi, mikä sääli, jos tuo kaunis poika
Menettäis isän tähden perintönsä
Ja joskus vasta sanois pojalleen:
"Mit' iso-isä ja sen isä voitti,
Sen isä antoi heikkoudessaan pois!"
Oi, sitä häpeätä! Katso poikaa;
Tuo katse miehekäs, jok' onnen suosin
Hänelle lupaa, mieles karaiskoon,
Ett' omas pidät, omas hälle jätät.
KUNINGAS HENRIK.
Kyll' oiva puhuja sa olet, Clifford,
Ja päteviä syitä esiin tuot.
Mut sano, Clifford, etkö koskaan kuullut,
Ett' onneksi ei ole väärin saatu?
Ja pojalleko hyväks aina oisi,
Ett' isä itsens' itaroisi hornaan?
Ma jätän pojalleni hyvät työni;
Josp' isä muut' ei jättänyt ois mulle!
Muu kaikk' on joutavaa; sen säilymisest'
On huolta tuhat kertaa enemmän
Kuin ilon rahtua sen nautinnosta.
York-lanko, oi, josp' ystäväsi tietäis,
Kuin surettaa mua, ett' on pääsi tuossa!
KUNINGATAR MARGAREETA.
Rohkeutta, Henrik! Vihollinen saapuu;
Tuo hempeys heikontaa vain väkeänne.
Ritariks pojan lupasitte lyödä;
Siis miekka maalle, ja se oiti tehkää!
Polvistu, Edward!
KUNINGAS HENRIK.
Edward Plantagenet, nouse ritarina,
Ja miekallas vain oikeutta puolla.
PRINSSI.
Ylevä isä, teidän luvallanne
Ma sillä kruunun perimystä puollan
Ja tässä käytän sitä hamaan kuoloon.
CLIFFORD.
Se vasta puhetta on uljaan prinssin!
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Kuninkaan sotaherrat, olkaa valmiit!
Kolmekymmen-tuhantisen joukon kanssa
York-herttuan puoltajana tulee Warwick,
Ja joka kaupungissa Yorkin huutaa
Hän kuninkaaks, ja monet häntä seuraa.
Koht' ovat täällä; rivit järjestykseen!