CLIFFORD.
Suvaitkaa, majesteetti, jättää tanner;
Poiss' ollessanne kuningattarella
On onni parempi.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Niin, kuninkaani,
Soisimme jäädä oman onnen nojaan.
KUNINGAS HENRIK.
Mun onneni on teidän; siksi jään.
NORTHUMBERLAND.
Mut tehkää luja päätös taistella.
PRINSSI.
Karkaiskaa, isä, nämä jalot loordit
Ja kaikki, jotka sotii puolestanne.
Miekkanne maalle, huutain: "pyhä Yrjö!"
(Marssi. Edward, Yrjö, Richard, Warwick, Norfolk,
Montague ja sotureita tulee.)
EDWARD.
Valapatto Henrik, antautko armoon
Ja panet kruunusi mun päähäni,
Vai miekan varaan henkesikö heität?
KUNINGATAR MARGAREETA.
Hävytön poika, hempujasi hauku!
Noin röyhkeästi sun ei sovi haastaa
Esivaltasi ja kuninkaasi kuullen.
EDWARD.
Min' olen hänen kuninkaansa; hänen
Pitäisi polvistua; perilliseks
Ma tulin hänen suostumuksellaan.
Mut vala rikottiin; te, niinkuin kuulin,
Te, joll' on valta, vaikk' on hällä kruunu,
Uudessa parlamentiss' yllytitte
Hänt' erottamaan minut sekä sijaan
Panemaan poikansa.
CLIFFORD.
Ja syystä kyllä:
Ken isän perijä on muu kuin poika?