NORTHUMBERLAND.
Eik' oma miehuutesi pidättänyt.
RICHARD.
Northumberland, ma sua kunnioitan.
Lopeta puhe; hillitä voin tuskin
Sydämmen katkeruutta purkaumasta
Cliffordiin, julmaan lapsenmurhaajaan.
CLIFFORD.
Isäsi tapoin; oliko hän lapsi?
RICHARD.
Kuin arka, luihu pelkuri sen teit,
Niinkuin sa tapoit nuoren Rutlandinkin.
Mut ennen iltaa työtäs vielä kiroot.
KUNINGAS HENRIK.
Heretkää, loordit; kuulkaa minua!
KUNINGATAR MARGAREETA.
No, näytä kovaa siis, tai ole vaiti!
KUNINGAS HENRIK.
Ma pyydän, älä suista kieltäni;
Kuningas olen, mull' on puhevalta.
CLIFFORD.
Kuningas, sanat sit' ei haavaa sido,
Mink' iski tämä kohtaus: vaiti siis!
RICHARD.
Siis miekkas paljasta, sa pyöveli!
Sen kautta, joka meidät loi, ma vannon,
Ett' uljuus Cliffordin on kielen päässä.
EDWARD.
No, Henrik, saanko oikeutta, vai enkö?
Tuhannet tänään murkinoineet eivät
Syö lounatta, jos kruunuas et anna.