2 METSÄNVARTIJA. Ei moista valaa koskaan, Ei liioin nytkään.
KUNINGAS HENRIK.
Missä olitte,
Kun minä olin täällä kuninkaana?
2 METSÄNVARTIJA. Asuimme tässä maassa, missä nytkin.
KUNINGAS HENRIK.
Yhdeksän-kuisena jo minä olin
Kruunattu kuningas; ol' isäni
Ja isoisänikin kuninkaita;
Alamaisvalan vannoitte te mulle;
Sit' ettekö siis ole rikkoneet?
1 METSÄNVARTIJA. Olimme alamaisinas niin kauan, Kuin olit kuningas.
KUNINGAS HENRIK.
Olenko kuollut?
Niin enkö hengitä kuin ihminen?
Mies-raukat, ette tiedä valoistanne.
Pois, nähkääs, puhallan tuon höyhenen,
Ja tuuli puhaltaa sen taas mua kohti;
Kun puhallan, se henkäystäni noutaa,
Kun toinen puhaltaa, se siihen säätyy,
Kovinta puuskaa aina noudattain;
Niin häälyvä on rahvaskin. Tok' älkää
Valaanne rikkoko: ei siihen syntiin
Teit' aio saattaa nöyrä pyyntöni.
No, viekää minne vain: nyt käskettävä
On kuningas; te olkaa kuninkaita,
Vain käskekää, ja minä tottelen.
1 METSÄNVARTIJA. Kuninkaan alamaisia me ollaan, Kuningas Edwardin.
KUNINGAS HENRIK.
Niin Henrikinkin,
Hän Edward-kuninkaan jos sijass' oisi.
I METSÄNVARTIJA.
Me, Herran nimessä ja kuninkaan,
Virastoon sua vaadimme.
KUNINGAS HENRIK.
No, viekää
Siis Herran nimeen! Kuninkaanne nimi
Arvonsa saakoon! Mitä Herra tahtoo,
Kuningas tehköön; mitä tämä tahtoo,
Ma siihen nöyryydellä alistun.