BONA.
Sano, että minä pajunoksaa kannan[8]
Toivossa, ett on taas hän pian leski.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Sano, että minä surupuvun heitän
Ja pukeudun pian panssariin.
WARWICK.
Sano, minä hänen solvauksensa kostan
Ja pian hänen päästään kruunun nostan.
Kas tuossa palkkas! Mene!
(Sanansaattaja menee.)
KUNINGAS LUDVIG.
Warwick, sinä,
Ja Oxford, viisituhat miestä viekää
Meritse sotaan Edwardia vastaan.
Tää jalo kuningatar ja tää prinssi
Väkeä uutta ajan tullen tuovat.
Mut ensin, poista multa epäilys;
Uskollisuudestas mink' annat takuun?
WARWICK.
Uskollisuuttani mun taatkoon tämä:
Jos kuningatar suo ja nuori prinssi,
Niin heti tyttäreni vanhimman,
Iloni, annan tälle avioksi.
KUNINGATAR MARGAREETA.
Sen hyvin suon, ja tarjostasi kiitän. —
Niin, Edward, hän on siveä ja kaunis;
Siis riennä, kättä anna Warwickille
Ja kätes kanssa anna ikilupaus,
Ett' aino-omaksesi hänet otat.
PRINSSI.
Ma hänet otan, hän sen ansaitsee;
Ja tuossa käteni ma pantiks annan.
(Antaa kättä Warwickille.)
KUNINGAS LUDVIG.
Mit' aikaillaan? Nyt väen pestaukseen
Ja sinä, Bourbon, yliamiraali,
Saat sotalaivoilla ne saattaa yli.
Ma varron vain, ett' Edward koston saa
Siit', että ilkkui Ranskan prinsessaa.