GLOSTER.
Ja hyvin valikoitu nuorikkonsa.
CLARENCE.
Ma sanon suoraan hälle arveluni.
(Torventoitauksia. Kuningas Edward seurueineen, Lady Grey
kuningattarena, Pembroke, Stafford, Hastings y.m. tulevat.)
KUNINGAS EDWARD.
No, Clarence, kuinka naimiseeni tyydyt?
Niin mietteiss' olet, kuin ei ois se mieleen.
CLARENCE.
Niin tyydyn, niinkuin Ludvig taikka Warwick,
Joill' ymmärrys ja miehuus on niin heikko,
Ett' eivät suutu tästä loukkauksesta.
KUNINGAS EDWARD.
He syyttä suuttuisivat; he vain ovat
Ludvig ja Warwick; min' oon Edward, herra
Teidän ja Warwickin; teen mitä tahdon.
GLOSTER.
Niin, kuningas saa tehdä mitä tahtoo,
Mut hoppu-naiminen on harvoin onneks.
KUNINGAS EDWARD.
Sinäkin, veli Gloster, loukkaannutko?
GLOSTER.
En minä: en, Jumala varjelkoon,
Ett' erottaisin minä, mit' on yhteen
Jumala yhdistänyt; oiskin sääli
Erottaa paria noin sopivaa.
KUNINGAS EDWARD.
Pois ilkut nuo ja närkästymiset!
Sanokaa syy, miks lady Grey ei sopis
Englannin kuningattareks ja minun. —
Ja tekin, Somerset ja Montague,
Sanokaa suoraan mitä luulette.