WESTMORELAND.
Useamman otan hengen, Plantagenet,
Sinusta, pojistas ja heimostasi,
Kuin veripisaraa ol' isässäni.
CLIFFORD.
Suu kiinni, muuten sanain sijaan, Warwick,
Lähetin moisen laitan, joka, ennen
Kuin liikahdan, tuon surman sulle kostaa!
WARWICK.
Oo, Clifford-parka, uhkaas halveksin!
YORK.
Nyt näytämmekö oikeutemme kruunuun,
Vai miekkako sen määrää tanterella?
KUNINGAS HENRIK.
Mik' oikeus sulla, petturilla, kruunuun?
Ol' isäs Yorkin herttua kuin sinä,
Isoisäs, Roger Mortimer, Marchin kreivi.
Min' olen poika Henrik viidennen,
Mi Dauphinin ja ranskalaiset murjoi
Ja otti heiltä kaupungit ja maat.
WARWICK.
Vait Ranskasta, jonk' olet menettänyt!
KUNINGAS HENRIK.
Sen protektori menetti, en minä;
Yhdeksän-kuinen olin kruunattaissa.
RICHARD.
Nyt vaikk' on ikää, sentään menetät.
Isä, riistä kruunu anastajan päästä!
EDWARD.
Niin, isä, aseta se omaan päähäs!
MONTAGUE (Yorkille.)
Kosk' asetöitä, veli, ihailet,
Niin kiista pois, ja miekka ratkaiskoon!