KUNINGAS EDWARD.
No niin, nyt olen varma voitosta.
Siis matkaan vain, ja, joutuin tehden työmme,
Warwickin ulkomaiset joukot lyömme.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Tasanko Warwickshiressä.
(Warwick ja Oxford tulevat, mukanaan
ranskalaisia ja muita sotajoukkoja.)
WARWICK.
Ei, loordi, tähän saakka kaikk' on hyvin.
Alhaiso meihin liittyy joukoittain.
(Clarence ja Somerset tulevat.)
Kas, tuossa tulee Somerset ja Clarence!
Sanokaa suoraan: ystäviäkö?
CLARENCE.
Ei pelkoa, mylord!
WARWICK.
Siis, jalo Clarence, terveeks Warwickiin!
Somerset, terveeks! — Pelkuruutta oisi
Nyt epäillä, kun ystävyyden merkiks
Avoimen kätens' antaa jalo sydän;
Edwardin veljeä vois muuten luulla
Vain teko-ystäväksi hankkeillemme;
Siis, terveeks, Clarence; tyttäreni saat.
Ei muuta nyt, kuin että peitoss' yön, —
Kun huoletonna leirissään on veljes,
Soturit kaupungeissa hajallaan,
Ja jotkut vain on vartiona hällä —
Hänet yllätämme sekä vangiks teemme.
Vakoojat sanoo helpoks tehtävän.
Kuin Diomedes-urho ja Ulysses,
Uljas ja viekas, Kheson leiriin hiipi
Ja sieltä ryösti Thrakian ihmeratsut,
Niin mekin, peitoss' öisen mustan vaipan,
Edwardin vahdin pian kellistämme,
Ja hänet vangitsemme, — emme tapa,
Tää kun on oleva vain yllätys. —
Ken mua seuraa tähän seikkailuun,
Huutakoon johtajansa kanssa: "Henrik".