CLARENCE.
Vanhemman kai; ma tahdon nuoremman.
Veli kuningas, voi hyvin: lujass' istu!
Warwickin toista tytärtä nyt minä
Käyn kosimaan: vaikk' en saa valtakuntaa,
En tahdo huonomp' olla naimisessa. —
Warwickin ystävät, ja minun, tulkaa!
(Clarence menee, ja Somerset seuraa häntä.)
GLOSTER (syrjään).
En minä vain!
Mun mieleni se tähtää kauemmaksi;
En Edwardin, vaan kruunun tähden jään.
KUNINGAS EDWARD.
Warwickin puolta Somerset ja Clarence!
Siis täytyy pahinta mun varoa;
Nyt hätä suuri on ja kiire tarpeen. —
Pembroke ja Stafford, väen värväykseen
Ja kaikki sotakuntoon laittamaan!
Ma tulen itse oiti jäljestä.
(Pembroke ja Stafford menevät.)
Montague, Hastings, epäilyksest' ensin
Minut päästäkää. Te veren, heimon puolest'
Olette Warwickia lähimmät;
Minua rakkaampiko Warwick teille?
Jos niin on, menkää hänen puolelleen:
Parempi vihamies kuin viekas veikko.
Mut teillä mieli jos mua palvella,
Niin valall' ystävän se vahvistakaa,
Ett' ijäks poistuis epäluuloni.
MONTAGUE.
Montague taattu, totta Jumal' auta!
HASTINGS.
Niin, totta Jumal' auta, Hastings myös!
KUNINGAS EDWARD.
Sinäkin, veli Richard, meidän puolta?
GLOSTER.
Uhaksi kaikkein, jotk' on teitä vastaan.