KUNINGAS EDWARD.
Lupani saat: siis lyhyesti kerro
Nyt niiden sanat, minkä verran muistat.
SANANSAATTAJA.
Nää hänen sanans' oli lähteissäni:
"Mene ja sano valhekuninkaalle,
Viekkaalle Edwardille, että Ludvig
Lähettää naamioita tanhumaan
Hänen ja uuden morsionsa häihin."
KUNINGAS EDWARD.
Noin uljas? Luulee kai, ett' olen Henrik.
Mitä sanoi Bona-neiti naimisista?
SANANSAATTAJA.
Nää sanat lausui lempein ylenkatsein:
"Sano, että minä pajunoksaa kannan
Toivossa, ett' on taas hän pian leski."
KUNINGAS EDWARD.
En häntä moiti: vähempää ei voinut
Hän sanoa, kun vääryys koski häntä.
Mut mitä sanoi Margareeta-rouva?
Hän myöskin läsnä oli, kuulin ma.
SANANSAATTAJA.
"Sano", hän sanoi, "surupuvun heitän
Ja pian pukeudun panssariin."
KUNINGAS EDWARD.
Hän näyttää sotanaiseks aikovan.
Mut mitä sanoi Warwick loukkaukseen?
SANANSAATTAJA.
Äkeissään enemmän kuin kaikki muut
Hän oli majesteettiinne ja sanoi:
"Sano, että hänen solvauksensa kostan
Ja pian hänen päästään kruunun nostan."
KUNINGAS EDWARD.
Noin uhkailla se petturiko tohti?
Aseisiin siis, kun varotetaan näin!
He sodan saavat, ylpeydestään palkan.
Mut Warwick Margareetan ystäväkö?
SANANSAATTAJA.
Niin likeisessä ystävyydess' ovat,
Ett' Edward Warwickin nai tyttären.