KUNINGAS HENRIK.
Väkeä kokoon, häntä torjumaan!
CLARENCE.
On pieni kyven pian tukeutettu,
Mut yltyneenä se ei virroin sammu.
WARWICK.
Mull' ystäviä Warwickshiress' on:
Rauhassa tyynet ovat, sodass' uljaat;
Ne kokoan; — sun, Clarence poika, tulee
Kentistä, Suffolkista, Norfölkista
Kerätä ritarit ja ylimykset; —
Sa, veli Montague, saat miehiä
Northampton-, Buckingham- ja Leicester-shirestä,
Jotk' alttiit kuulemaan on käskyjäsi; —
Sa, uljas Oxford, ylen rakastettu,
Keräile Oxfordshirest' ystäväsi. —
Kuningas taattuin kansalaisten kesken,
Kuin tämä saari meren vyöttämänä
Tai nymphain ympäröimänä Diana,
Lontoossa asu, kunnes sinne saamme. —
Pois, loordit! Nyt ei vastaamiseen aikaa. —
Hyvästi, majesteetti!
KUNINGAS HENRIK.
Hyvästi,
Sa, Hektorini, toivo Troiani!
CLARENCE.
Kädelle muisku luottamuksen merkiks!
(Suutelee Henrikin kättä.)
KUNINGAS HENRIK.
Ylevä Clarence, ollos onnekas!
MONTAGUE.
Pois huoli; se mun jäähyväiseni.
OXFORD (suudellen Henrikin kättä).
Tää mun on uskollisuuteni tunnus.
KUNINGAS HENRIK.
Sa, rakas Oxford, hyvä Montague,
Ja kaikki muut, hyvästi vielä kerran!