WARWICK.
Siis, loordit, Coventryssa tavataan,
(Warwick, Clarence, Oxford ja Montague menevät.)
KUNINGAS HENRIK.
Ma hetken lepään täällä linnassa.
Mit' arvelette, lanko Exeter?
Minusta sotavoima Edwardin
Ei kestä minun joukkojani vastaan.
EXETER.
Se varma, ellei viettele hän muita.
KUNINGAS HENRIK.
En sitä pelkää; kuntoni on tietty.
En korvaa ummistanut rukouksilta,
Anojaa estelyill' en viivytellyt,
Haavoille lääkett' oli säälini,
Surkeutta suurta lempeyteni liensi,
Armolla kyynelvirrat kuivasin;
En heiltä tavaroita tavoitellut,
Veroja suuria en kiskonut,
En hevin kostanut, jos erehtyivät.
Miks Edward heille rakkaampi kuin minä?
Nää lemmet vaatii vastalempeä;
Ja, leijona kun vuonaa hyväilee,
Niin vuona sitä lakkaamatta seuraa.
(Ulkona huudetaan: "Eläköön Lancaster! Eläköön Lancaster!")
EXETER.
Kuningas, kuulkaa! Mikä huuto tuo?
(Kuningas Edward, Gloster ja sotureita tulee.)
KUNINGAS EDWARD.
Kiinni tuo kehno Henrik! Viekää pois!
Ja meidät huutakaa taas kuninkaaksi! —
Sin' olet näiden pikku-ojain lähde;
Nyt tukin sen, ja mereni ne nielee
Ja suuremmaks vain paisuu, ne kun kuivuu. —
Pois Toweriin viekää! Puhua ei saa hän.
(Henrik viedään pois.)