PRINSSI HENRIK. Vai viisi vuotta! Onpa, maarin, siinä pitkä aika kalistella tinatuoppeja. Kuules, Frans, olisiko sinulla rohkeutta leikkiä pelkuria kontrahtisi kanssa, ottaa sääret selkääsi ja pötkiä tiehesi?
FRANS.
Hyvä Jumala, herra! Vannon kaikkien raamattujen kautta koko
Englannissa, että voisihan se sydän —
POINS (ulkoa).
Frans?
FRANS.
Heti, herra, heti!
PRINSSI HENRIK.
Kuinka vanha olet, Frans?
FRANS.
Jahkahan mietin, — ensi Mikonpäivän aikaan tulen —
POINS (ulkoa).
Frans!
FRANS.
Heti, herra! — Pyydän, armollinen herra, odottakaa hetkinen.
PRINSSI HENRIK. Ei, kuulehan, Frans! Tuo sokuri, jonka minulle annoit, — olihan se pennin arvoinen, eikö niin?
FRANS.
Hyvä Jumala, herra! Olisin suonut, että olisi ollut kahden.